Turun Kulttuuriyhdistyksen adoptiohanke alkoi Yliopistonmäen taketista

5.3.2020

Adoptoitu taketti (1)

Lassi Saressalo, dosentti, tietokirjailija

Kaikki alkoi oikeastaan jo keväällä 2008 Tampereella, kun allekirjoittanut oli paljastamassa Pispalan Moreeni-nimisen yhdistyksen adoptoiman Pispalan pulteriaidan (2) informaatiotaulua. Se liittyy Museoviraston hallinnoimaan vapaaehtoisuuteen perustuvaan vanhojen rakennusten ja muinaisjäännösten hoitamiseen ja vaalimiseen liittyvään hankkeeseen Adoptoi monumentti, joka lähti voimallisesti liikkeelle Pirkanmaan Maakuntamuseon toimesta vuonna 2007. Hankkeessa osoitetaan Museoviraston valvonnassa vapaaehtoiselle järjestölle tai ryhmälle joku muinaismuistoksi luokiteltu kohde hoidettavaksi ja vaalittavaksi. Hankkeen hoitoon on mahdollista hakea taloudellista avustusta, mutta keskeisintä koko ajatuksessa on vapaaehtoistyö.

Ajatuksesta viralliseksi

Vuonna 1974 perustettu Turun Kulttuuriyhdistys, joka nimensä mukaisesti toimii laajalti niin henkisen ja aineellisen kulttuurin ja eri taidemuotojen parissa, kiinnostui kyseisestä vapaaehtoishankkeesta ja lähestyi Turun Maakuntamuseota ja tiedusteli, olisiko tällaista toimintaa mahdollista harrastaa Turussakin ja jos olisi, voisiko Maakuntamuseo tarjota yhdistykselle sopivaa kohdetta. Maakuntamuseo siirsi asian sille kuuluvalle Museovirastolle, joka rohkaisi Kulttuuriyhdistystä harkitsemaan joko Ylioppilaskylän luona olevan kuppikivikentän tai Yliopistonmäellä (Ryssänmäki) vielä näkyvän vanhan tulliaidan adoptointia.

Yhdistys päätyi jälkimmäiseen, onhan sen jäsenistöllä läheisiä siteitä yliopistoon, ja lähetti Museovirastolle 8. huhtikuuta 2019 kirjeen, jossa esitti, että se saisi hoitaakseen kyseisen tulliaidan ja sen välittömän ympäristön. Asia eteni ripeästi ja Museoviraston virallinen myöntö saapui jo 24.4.2019.

Turun Kulttuuriyhdistys ry. hakee hoitolupaa Turun Yliopistonmäellä sijaitsevan Ryssänmäen tulliaidan (mj rek 1000019569) merkitsemiseen ja lähiympäristön maisemanhoitoon. Hakemuksen liitteenä on hyvin laadittu hoitosuunnitelma ja esitys kohteen liittämisestä Adoptoi monumentti -toimintaan.

Yliopistonmäen luoteisreunalla sijaitsee pieni osa 1600-luvulla pystytetystä tulliaidasta. Aidan läheisyydessä on vanha Turku-seuran pystyttämä muistolaatta. Ryssänmäen tulliaidan alue kuuluu sekä Turun kaupungin vanhaan asemakaava- alueeseen että valtakunnallisesti merkittävään Turun yliopiston rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Koska kohde sijaitsee Turun kaupungin maalla, saatiin asiaan myös kaupungin myöntymys ja tuki.  Myös Turun yliopiston hallinto oli myötämielinen hankkeelle.

Mistä on kysymys

Elettiin vuotta 1622. Ruotsin valtakunta oli suurvaltakamppailuissaan jatkuvassa rahapulassa ja kehitti kaikenlaisia veroja ja maksuja kassakirstunsa täyttämiseksi. Säädyt eli valtiopäivät päättikin, että oli alettava kantaa tullia kaupunkien maarajoilla. Tätä kutsuttiin pikkutulliksi erotuksena ulkomaankauppaa verottavasta meritullista. Alun perin tullijärjestelmä koski siis vain meritse tapahtuvaa (ulkomaan)kauppaa ja se oli osa 1600-luvun merkantillista talouspolitiikkaa. Tullin rooli on aina kaksiosainen: kantaa tullit ja maksut sekä valvoa, että ne maksettiin. Sisämaan tulleista vastasi maatullilaitos, joka toimi kuten meritullilaitoskin. Kun venäläiset vuonna 1808 valtasivat Suomen, miehityshallinto lopetti maatullilaitoksen, jolloin tullimiehet poistuivat kaupunkien porteilta. Meritullikamarit jäivät toimintaan.

Maakauppaahan käytiin pääasiassa kaupunkien toreilla ja tiettyinä markkina-aikoina, jonne tuottajat eli talonpojat toivat tavaransa myytäväksi. Vastaavasti kaupungeista vietiin maaseudulle tavaraa, mm. käsityöläisten tuotteita ja nekin kuuluivat pikkutullin pariin. Käytännössä verotettiin kaikkia kotimaisia tuotteita, joita syötiin tai kulutettiin, kaikkea mitä myytäväksi oli tarjolla. Veron määrä oli 1/32 myytävän tavaran arvosta, osapuilleen siis kolme prosenttia. Vuodesta 1624 lähtien, jolloin säädös käytännössä astui voimaan, kaikkien, jotka halusivat myydä tuotteitaan, oli maksettava tullimaksunsa kaupungin porteilla ja vietävä tavaransa myytäväksi toreilla. Suora kaupankäynti kaupunkilaisten ja maalaisten välillä oli kiellettyä.

Tulliaidat

Samaan päätökseen liittyi myös määräys, että kaupungit oli ympäröitävä tulliaitauksella, jotta tulli voitaisiin periä porteilla ja samalla ehkäistä salakuljetus. Tällaiset tulliaitaukset portteineen ilmestyivätkin kaikkiin Suomen 1600-luvun kaupunkeihin ja ne pysyivät käytössä aina vuoteen 1808, jolloin maan sisäinen tullijärjestelmä uusien isäntien toimesta poistettiin. Tuolta lähes parinsadan vuoden ajalta on kaupunkien historiassa harvoja aineellisia jäänteitä tullijärjestelmästä, mutta sitäkin enemmän vaikkapa paikannimiä, jotka liittyivät juuri tulliportteihin. Sen sijaan vanhojen kaupunkien vanhimmista kartoista selviää varsin tarkkaan tulliaitojen kulku.

Vaasasta muun muassa tiedetään tulliaidan olleen kaksimetrinen lauta-aita, joka rajasi kaupungin. Porissa tulliaita rakennettiin vuosina 1625–1626 ja aita oli tiettävästi ainoana Suomessa vallihaudan ympäröimä, ja Raumalla tulliaita ympäröi aluetta, joka tunnetaan nykyisin Vanhana Raumana ja se purettiin, kuten muutkin tuliaidat 1800-luvun alussa.

Todettakoon vielä, että Helsingissä kannettiin tullia kaupungin rajalla vielä 1900-luvun alussa, mutta kyseessä oli kaupungin itsensä määräämä tietulli, jonka tulot käytettiin teiden ja katujen kunnostamiseen, ei siis vanha ”pikkutulli”.

Turkulainen taketti

Turussa ryhdyttiin luonnollisesti tulliaidan rakentamiseen heti säädöksen tultua voimaan. Kallioisilla paikoilla aita on ladottu kivistä, sitä sitten korotettiin lauta-aidalla. Muutoin aita oli pystypaaluista rakennettu puuaita. Näin saatiin eliminoitua yritykset päästä tullirajan yli salaa, ja samalla aita luonnollisesti markkeerasi kaupungin ja ympäröivän maaseudun rajaa. Aita esti myös eläinten kulun rajan yli puolin ja toisin. Aitaa kutsuttiin nimellä taketti, ja se esiintyy vanhoissa kartoissa, myös Turkua kuvaavassa, mahdollisesti Olof Gangiuksen vuonna 1634 piirtämässä.

Suomen ensimmäinen maanmittari Olof Gangius laati Turun vanhimman kartan vuonna 1634. Kaupungin kapeat kadut mutkittelivat tuolloin vielä aivan samoin kuin keskiajalla.

Kun lähdetään seuraamaan aidan kulkua, voidaan todeta sen alkavan jokirannasta aika tarkkaan nykyisen arkkipiispan talon kohdalta. Se nousi Ryssänmäelle, siis nykyiselle Yliopistonmäelle. Siitä aita laskeutui nykyisen Hämeentien poikki, jossa oli Hämeentulli (siitä muistona ravintola Hämeenportti) ja sieltä Kerttulinmäen kautta nykyiselle Uudenmaankadulle, jossa oli Uudenmaantulli. Sieltä aita kiersi aluksi Luostarikorttelin takaa nykyisen teatteritalon kohdalle ja sittemmin 1700-luvulla Vartiovuoren taitse jokirantaan. Toispuolella jokea aita alkoi 1600-luvulla nykyisen Eskelinkadun päästä, sittemmin Sairashuoneenkadun paikkeilta, jossa oli Meritulli, ja kulki pohjoissuuntaan Puolalanmäelle ja sieltä Aninkaistenmäelle, jossa oli Aninkaisten tulli. Täältä aita karsi takaisin joelle, jossa nykyisen Multavierun paikkeilla oli Multavieruntulli yläjuoksulta tulevaa liikennettä varten. Aidasta on jäljellä vain selkeästi erottuva kívilatomus Yliopistonmäellä ja maatunut, mutta kuitenkin erottuva osa rinteessä Vesilinnantieltä alas Vänrikinkadulle.

Tuumasta toimiin

Keväällä 2019 Kulttuuriyhdistyksen aktivistit kaivoivat varastoistaan haravat, leikkurit ja sahat ja lähtivät Yliopistonmäelle. Siellä tavattiin maakunta-arkeologi Riikka Mustonen sekä kaupungin ympäristötoimialan edustajana vastaava rakennuttaja Anu Nuora. Mustoselta saimme selkeät ohjeet mitä saa kohteella tehdä ja erityisesti mitä siellä ei saa tehdä. Kohteeseen tutustumisen yhteydessä havaittiin, että jäljellä oleva kiviaita todella ulottuu alas mäkeä kohti Aurajokea, ja saimme oitis Nuoralta suusanallisen luvan raivata rinteen ”roskakasvillisuutta” niin, että jo maahan vajonneen, mutta erotettavissa olevan kivirakennelman linja saadaan tulevaisuudessa näkyviin.

Raivasimme kohteen irtokasvillisuudesta ja siistimme paikan. Totesimme, että jokakeväinen työ tulee olemaan lehtien ja karikkeiden haravointi ja uuden vesaikon poisto. Jatkossa tulemme myös poistamaan vesaikkoja kasvattavat kannokot. Kevään/syksyn 2020 ohjelmaan tulevat kuulumaan kyseisen rinnekasvillisuuden poisto sekä kohteelle johtavien askelmien perusparannus. Vuoden 2020 aikana suunnitellaan yhdessä asianomaisten viranomaisten kanssa paikalle pystytettävän informaatiotaulun rakentaminen ja informaation sisältö. Hoitotyö jätetään perinnöksi yhdistyksen uusille sukupolville! Tiedot kohteesta viedään Kulttuuriyhdistyksen kotisivulle (www.turunkulttuuriyhdistys.fi)



  1. Taketti-termi tulee ruotsin kielen sanasta staket = aita
  2. Pispalan pulteriaita ei ole tulliaita vaan 1900-luvun alussa työllisyystyönä rakennettu raja-aita Tampereen kaupungin ja Pohjois-Pirkkalan kunnan välille.


Lähteitä

Julkaistu aiemmin lehdessä Arkeologia nyt, 2020, s. 36-38.

Kuvia kohteesta